Mistä on hyvä pihvi tehty?

Ennen vanhaan pihvi on kallista herkkua, joka oli ravintoloiden erikoisuus. Se oli ehdoton suosikki, sillä ravintoloissa pihvistä pääsi nimenomaan nautiskelemaan. Vielä 1960-luvulla lihaa syötiin alle 40 kiloa vuodessa, ja liharuuat olivat joko juhlaruokia tai sitten merkki paremmasta toimeentulosta. Nykyään lihaa syödään enemmän, hieman yli 80 kiloa vuodessa, ja lähes päivittäin. Tästä huolimatta pihvi on säilyttänyt asemansa ravintoloiden suosikkina ja osana fine dining -kulttuuria.

Pihvejä on montaa eri sorttia, mikä on hyvä juttu: uusien makujen testaaminen on helppoa eikä yhteen tiettyyn pihviin pääse leipääntymään.

Mitä pihvin kanssa pitäisi olla?

Tämä riippuu paljon paljolti valitsemastasi lihasta. Naudanlihan kanssa suositellaan usein perunaa sen eri muodoissa. Kanan kanssa taasen riisi tai kuskus ovat tyypillisempiä. Possun kanssa lisukkeen valinnassa on huomattavasti enemmän vapauksia sillä sen kanssa voi syödä niin perunaa kuin riisiäkin.

Juomapuolella naudanlihaan on tyypillisesti tuotu kaveriksi punaviini. Valkoviiniä suositellaan sen sijaan vaaleamman lihan, kuten kanan, kanssa. Jälleen kerran possun kanssa voi ateriakokonaisuudesta riippuen juoda kumpaakin. Alkoholittomista juomista vichyvesi on aina toimiva vaihtoehto.

Onneksi nykyään ravintoloiden listat suosittelevat valmiiksi jotain toimivaa juomavaihtoehtoa, mutta myös tarjoilijoiden tehtävään kuuluu suositella jotain.

Tees-se-itse pihvi

Jos haluat kokeilla ravintolan sijaan pihviä kotona, se käy vallan mainiosti. Eikä se ole niin monimutkaista kuin miltä vaikuttaa. Tärkeintä itse valmistetussa ruuassa on se, että tietää, mitä siihen on laitettu ja se hyvä tunne, että on saanut jotain aikaiseksi. Jos sinulla on valmiiksi jokin resepti, jota haluat kokeilla onnistut taatusti sitä seuraamalla.

Hyvään lopputulokseen pääsee, kun pitää mielessä muutaman keskeisen seikan: ensinnäkin liha kannattaa ottaa huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen kokkaamisen aloittamista, jotta liha kypsyy tasaisemmin. Toiseksi: jos haluat lehtipihviä, muttet omista lihanuijaa, käytä nyrkkiäsi. Kolmanneksi: ruskistamista tärkeämpää on se, että lihan sisäläpötila on noussut tarpeeksi korkealle. Tarpeeksi korkea lämpötila riippuu siitä haluatko pihvisi raakana vai puolikypsänä.

Mieti myös maustamista. Suomalaisen keittiön yksi kompastuskivi on mausteiden puute: meillä käytetään lähinnä pippuria ja suolaa; se siitä. Pihvikokemusta paranee huomattavasti erilaisilla mausteilla. Vaihe, jossa lihasi maustat, määrittelee sen, kuinka paljon mausteet tulevat esiin. Marinointi kannattaa suorittaa jo edellisenä päivänä. Voimakkaita yrttejä voi sen sijaan lisätä aivan kypsennyksen loppuvaiheessa.

Mikäli olet vielä epävarma taidoistasi, kannattaa lukaista vaikkapa Marttojen ohjeita onnistuneesta lihankäsittelystä. Järjestö tarjoaa myös laajan reseptikokoelman, josta saat taatusti insipaatiota.

Mistä pihviliha tulee?

Pihviliha on usein peräisin vain yhdestä eläimestä kerrallaan. Hampurilaisissa käytettävissä pihveissä, ja jauhelihapihveissä noin yleensäkin, liha on yleensä sika-nauta -pihvi, koska tämä hillitsee kustannuksia. Toki myös täysin yhdenlaisesta lihasta tehtyjä pihvejä on saatavilla.

Mitä tulee tuotantomaihin, kannattaa asia tarkistaa pakkauksesta tai kysyä tarjoilijalta. Nykytekniikka varmistaa sen, ettei kylmäketju katkea edes mannertenvälisissä kuljetuksissa. Suurimmat naudanlihan tuottajamaat ovat Etelä-Amerikassa. Varsinkin buffet-ravintoloissa, joissa pyritään palvelemaan mahdollisimman suurta asiakasmäärää, naudanliha tuppaa olemaan peräisin Uruguaysta tai Brasiliasta.

Lihan alkuperää mietittäessä sinun tulee päättää, onko lihan alkuperämaalla väliä ja miksi? Haluatko tukea kotimaista tuottajaa vai menetkö hinta edellä?